lauantai 16. elokuuta 2014

PURE LOVE

Neljännet treffit, joiden jälkeen pyysin seuralaistani muuttamaan kanssani yhteen. Suostui. Toisaalta, onhan tässä jo tapailtu useammat kuukaudet, joten ei tämä nyt ihan parin päivän jälkeinen päätös ollut. Sitä paitsi, kun kemiat osuu kohilleen, niin miksipäs sitä jarruttelemaan jos on täysin varma, että tää suhde toimii. 

Värit näyttää niin kovin synkiltä, mutta tuo kuviollinen harmaalta näyttävä osa on oikeasti ehkä enemmän vaalean beige. 

...Niin mitä? Vihdoin ja viimein ostin sen, mitä olen kuolannut jo monet kerrat. Juuri sen yksilön, jota olen katsellut useaan otteeseen. Uuden, täydellisen, kauniin lompakon! (josta siis puhuin tuossa ensimmäisessä kappaleessa, jos jollekin jäi epäselväksi.. :D) 


Tässä lompakossa on ainakin miljoona korttipaikkaa, vetoketjutasku, sata muuta taskua sekä irroitettava rannehihna. Rakastan tuon ulkonäköä kaikista kuvakulmista ja sisustakin on nätti pilkullinen. Materiaalikin tuntuu olevan sellainen, minkä saa puhdistettua helposti. Se on siis täydellinen!


Mua alkoi jo vähän hävettää tuo jatkuva ravaaminen tuolla Kajaanin pienessä merkkiliikkeessä kun ikinä ei mitään ostettu. Oon aina vaan käynyt haaveilemassa ja hypistelemässä ihania laukkuja ja lompakoita. Tuota lompakkoa hypistelinkin sitten useampaan kertaan ja veikkaanpa, että kaupan myyjäkin tiesi, että mitä tuotetta minä tulin kerta toisensa jälkeen katsomaan ja huokaili mielessään, että joko tuo tuon ostaisi. Siellä se unelmalompakko minua odotteli ja onneksi jaksoi odottaa kun minä harkitsin ja mietin aina uudelleen ja uudelleen. En mieti enää, sillä ajatustyö on saatu päätökseen ja lopputuloksesta olen pelkästään tyytyväinen!

Kaiken lisäksi tällä hankinnalla tainnutin kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Minullahan on ollut uuden pikkulaukun etsintä käynnissä, mutta tämähän voi korvata sen. Samoin tietenkin sen uuden lompakon tarpeen. 

Sitä paitsi oon viimeviikot ollut vähän allapäin, joten tämä tuotti kyllä paljon mielihyvää. Pieni piristys arjen keskelle...
Ja tästä sainkin hyvän aasinsillan aiheesta toiseen. Minua ahdistaa ihan kamalasti se tieto, että parin viikon päästä on oikeesti jo ensimmäinen syksykuukausi. Sitä paitsi minä olen haistanut pihalla syksyn jo useaan otteeseen, enkä pidä siitä hajusta yhtään. Kesä ei saa loppua! 
Lisäksi tieto siitä, että tämä ensimmäinen syksykuukausi on sellainen kuukausi, että meillä pitäisi olla uusi kämppä asuttavana, tuottaa tuskaa. Löydettiin se täydellinen asunto. Se, joka tuntui heti kodilta kun sinne astui. Kaavailin jo sohvalle ja telkkarille paikkaa, vaikka tiesin, että asunto voi mennä yhtä hyvin eräälle toiselle parille, joka sitä kävi samaan aikaan katsomassa. Elin kuitenkin haaveessani ja toivoin liikoja, koska eihän me sitä kämppää saatu. Ollaan käyty sen jälkeen katsomassa vaikka kuinka monta asuntoa, mutta kun käy täydellisessä, on hankala mieltyä mihinkään muuhun. Ollaan siis vailla asuntoa, edelleen. 
Eikä tässä vielä kaikki murheet, mutta jääkööt ne tältä kerralta kertomatta. Uskon, että kunhan tuo ankea syksy saapuu ja asuntoasia hoituu niin tästä blogistakin tulee aktiivisempi. Mä todella uskon ja toivon niin.

maanantai 4. elokuuta 2014

Graffiteja ja junarataa //2



Näihin kuviin oon supertyytyväinen! Kiitos vielä Britalle kun lähti mukaan!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Graffiteja ja junarataa //1

Kauhee kasa kuvia! Saatiin Britan kans vihdoin yhteistä aikaa ja hyvä sää toteuttaa meidän suunnitelma. Bongasin tuon kuvauspaikan lenkkipolkuni varrelta ja kysyinkin Britaa heti mun kaa toteuttamaan mun visiota. Itse paikka oli aika mieletön - pieni tunnelinpätkä, jonka läpi kulkee vanha junarata, jossa ei siis enää kulje junia. Seinät oli tietenkin maalattu täyteen graffiteja, joista mä siis alunperin innostuinkin. Kuvausrekvisiittaakin ois löytynyt ihan kuvauspaikalta - maahan oli jäänyt useita useita hyljättyjä spraypurkkeja, jotka kyllä sopi täydellisesti tunnelinpätkän tunnelmaan.

Tää eka osa on täynnä mun kuvia, mutta toinen osa onkin sitten omistettu Britalle! Tykkään paljon enemmän kuvista, joissa Brita on, koska Brita sopi niin täydellisesti tuohon miljööseen. 
Omasta mielestä mun vaatevalinta ei ihan osunu nappiin, josta tietenkin kuvat vähän kärsii, mutta jos jotain positiivista löydän niin sen, että olipahan kasuaalit vaatteet sitten siihen kuvaamiseen! Nuista leohousuista on tullu ihan ykköskotihousut, koska ne on niin mukavat, vaikka printti onkin mulle aivan uusi tuttavuus.

Mutta joo, ei vaatteista sen enempää vaan nyt itse kuviin, jotka on kyllä aika mieluisia! Kertokaa löytyyks teille lempparia!








Samalla teemalla siis vielä jatketaan, joten käykääs kurkkailee myöhemminkin! :)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Salamointia

Tuossa pari päivää sitten sattui ukonilma sopivasti niin, että pystyin ihailemaan sitä parvekkeelta. Nappasin mukaan jalustan ja kameran ja kokeilin ekaa kertaa ikinä kuvata taivaan salamointia. Lopputuloksena muutama ihan ok räpsy ja yksi vähän mieluisampikin. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti seuraavaa ukkosta! 


Osa salamoinneista jäi tympeästi pilvien taakse kuten tuo ylläoleva. 


Alla olevan kuvan kohdalla tuli onnistumisen fiilis parikin kertaa. Kuvan salama oli ensimmäinen, jonka sain kiinni. Kuva myös pönkitti itsetuntoani, koska en tiennyt, että saanko taltioitua yhtään salamaa, kunnes tämä yksilö välähti näkyviin ja todisti, että se on mahdollista. Toisekseen kun purin kuvat koneelle, yllätyin miten hyvä kuva oikeasti onkaan, sillä enpä katsonut kameran ruudusta kuvaa niin tarkkaan, että oisin huomannut kaikki kivat yksityiskohdat. Aika onnistunut kuva ensimmäiseksi!


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Haaveilen

Mä haaveilen nykyisin hirveesti ja kaikesta. Tai en tiedä, oonko aiemmin haaveillut vähemmän, mutta viime aikoina olen tajunnut, kuinka paljon minulla on haaveita, jotka haluan oikeasti toteuttaa. Ajattelinkin, että kun mun blogissa on ollut vähän hiljaista, niin ehkä tämä, että avaan tänne mun salaisen haavearkkuni, kertoo hieman asioista, mitä minulle kuuluu. Huh, mikä lause. 


'
Kaikista eniten haaveilen tällä hetkellä uudesta kämpästä. Tai lähinnä siitä, että saisin tuon pienen stressinpoikasen pois mun mielestä. Se onkin tän listan ensimmäinen haave, joka täytyy toteuttaa. Tähän taloon tulee pian putkiremppa, niin tänne ei voi jäädä. Ollaan vaan niin älyttömän huonoja aloittamaan tämä kämpänetsintäprojekti, että saa nähä ollaanko kohta ilman kattoo pään päällä. Hope not, mutta haaveilen siis, että saataisiin miellyttävä kämppä nopeasti, vähällä vaivalla ja helposti. Ja oishan se kiva, jos se ois täydellinen...


Oi ulkomaat! Kakkoshaaveena mulla on ulkomaille pääseminen. Viime kerrasta on jo kohta kaksi vuotta ja matkakuume on korkealla! Haaveenani on, että matkasuunnitelmani toteutuisivat ja tästä hetkestä vuoden sisällä pääsisin ainakin kaksi kertaa ulkomaille ja viettäisin mielettömät lomaviikot lämmössä!


Reissaamiseen liittyy myös seuraava haave. Olen nimittäin haaveillut reissusta Helsinkiin jo monta vuotta. Haluaisin niin nähdä ihania kavereitani siellä, joita en ole muutamaan vuoteen nähnytkään. ..Ja tietenkin shoppailla! Helsinki tuntuu olevan minulle paljon kauempana kuin oikeasti onkaan, sillä Helsinki-reissua on suunniteltu sen verran useasti, kuitenkaan siinä onnistumatta... Tarvittaisiin vain muutama päivä ja puhtia matkustaa.


Haave numero neljä. Olen kyllästynyt Kajaaniin ja mulla on haaveena, että pääsisin käymään kahtomassa, miltä esimerkiksi Tampere, joka on tällä hetkellä lista ykkösenä, näyttää asuinkaupunkina. Kaksi ja puoli vuotta ja toivon, että muuttoauto suuntaa meidän tavarat kyydissään kohti Etelä-Suomea. Mun mielestä nyt jos joskus kannattaa käydä kahtoo muitakin paikkoja kuin vaan jumittua yhteen alueeseen. Ensin kuitenkin pitää saada koulu loppuun. Siihen asti sinnittelen vielä täällä!



Tämä haave taitaa olla se, joka toteutuu näistä luultavasti viimeisenä, jos toteutuu ollenkaan. Tällä hetkellä haluaisin sen kuitenkin toteutuvan. Haluaisin pienen tatuoinnin. Ei mitään suurta ja näyttävää, vaan yksinkertainen, simppeli tatuointi, jolla on minulle suuri merkitys. Sitä ennen täytyisi kuitenkin keksiä, mistä haluan sen tatskan ja mikä on sellainen, joka kulkee ajassa mukana. Hetken mielijohteesta otettu musteläiskä ei oo se mun juttu, koska muuten luultavasti katselisin ihollani jotain Cheekin kasvokuvaa, jossa ei tietenkään oo mitään vikaa, mutta joka ei oo ihan se juttu, mitä tatuoinnilta loppujen lopuksi haluan. :D Hahah.


Siinä minun viisi satunnaista haavetta blogini neljännessäsadannessa (400!) merkinnässä, joka tuotti päänvaivaa aivan liikaa. Luonnoksissa nimittäin pyörii monta keskeneräistä postausta, sillä osasta puuttuu kuvat, joita ei löydy edes netistä ja osaan en löytänyt sisältöä, mitä halusin. Lopulta päädyin haaveiluun ja ihan kivahan nämä oli saada konkreettisesti esille. Nyt mulla on to do-lista valmiina, mitä lähteä toteuttamaan ja jos mä siinä onnistun niin oon luultavasti aika tosi isosti onnellinen! :) 

Melko paljon tekstiä, mutta jospa siellä joku jaksoi lukea loppuun asti tai jospa tää teksti toimi jollekin unettomalle edes hyvänä iltasatuna ja unentuojana! Palailen pian, sillä minulla on seuraava postaus jo lähes valmiina odottamassa!

Kuvat ovat we♥it:stä sekä Googlesta!

ps. MITEN IHANAT ILMAT TÄÄLLÄ SUOMESSA ONKAAN!!! RAKASTAN NÄITÄ HELTEITÄ! JA NE MEINAA VIELÄ JATKUAKIN!! 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Maailman paras paikka auringonlaskulle

Deletoin tästä just eräänä iltana kirjoitetun tekstipätkän ja totesin, että aloitetaanpa alusta, vaikken edes uudelleenlukenut aiemmin kirjoitettua tekstiä. Mua niin harmittaa mun blogin hiljaisuus ja mun luovuudenpuute! Yksi syy tähän kaikkeen on ollut tuo mun ja kameran tämänhetkinen elämäntilanne, joka tuntuu olevan pahassa alamäessä - edelleen. Lisäksi se mun silmätulehdus, mistä mä jo aiemmin mainitsinkin, on saanut mut kyllä vielä varmemmin pois kameran eestä. Ja vaikka itse tulehdus lähti pois, niin iho silmien ympärillä kärsi silmien hankaamisesta aika mukavasti ja siksipä selfiet on jäänyt tältä kesältä muiden otettavaksi. Kameran takana oleminen on myös ollut harvoissa hetkissä. Viime viikonloppuna oli kuitenkin semmoset meiningit, että jos en ois kameran takana ollut niin siinä vaiheessa oisin varmaan voinut miettiä vakavasti mielenterveyttäni. Mä siis pääsin vihdoin mummolan mökille, joka on yksi mun lempparipaikoista. Tällä kertaa visiitti mökille kesti yli vuorokauden ja näin pitkästä aikaa sen minulle rakkaimman ja mieluisimman maiseman. Kaikille on varmaan käynyt selväksi, että rakastan auringonlaskuja, mutta tämä auringonlasku on ylitse muiden. Tämä on se paras.

Harmittaa ihan kun niin harva kuva oli loppujen lopuksi suora. Yritin kyllä!


Seuraava merkintä taitaa olla blogini 400. Siksipä oonkin tässä pohtinut, mikä ois semmonen erilainen, mielenkiintoinen, sopiva juhlamerkintä! Ideoita saa heitellä, mikäli siellä vielä joku lukija on! :)

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kainuun musiikkijuhlat

Kajaanissa tapahtu viime viikolla kun täällä järjestettiin monen monta tapahtumaa. Porukkaa oli liikenteessä tosi paljon ja täällä viihtyi ihan mukavasti! Mulle luultavasti koko kesän kohokohta oli torstai, jolloin mentiin Kainuun musiikkijuhlille. Mä menin sinne Suvin kanssa ihan hyvissä ajoin ja päästiinkin sitten jopa toiseen riviin. Kaikki artistit, mitä tuolla esiinty oli hyviä, mutta mulle se kohokohta oli tietenkin Cheek. Sitä odotellessa jammailin Sannin ja Haloo Helsingin tahtiin, jonka jälkeen sitten mun odotus palkittiin. 



Minä lähdin Cheekin keikan jälkeen vaihtamaan vaatteita, koska halusin Onnelan jatkobileisiin, missä soitti DJ Luoma. Jenni Vartiainen jäi siis minun osalta väliin, mutta onneks mä oon jo kerran sen nähnyt, koska Jenni on ihan mieletön livenä! Onneks oikeestaan lähdinkin, koska olin jo vähän niin kuin palaamassa takasin, kun vastaan tuli Cheekin keikkabussi ja sain yllätykseksi vilkutella vielä Cheekille moikat. Haha. 


Mä näin Cheekin nyt ekaa kertaa livebändin kanssa, joka oli kivaa vaihtelua! Livebändistä ei oikeestaan oo mitään pahaa sanottavaa, vaan tykkäsin siitä oikeestaan aika paljon! Oli myös kiva, että tällä kertaa tuplaamassa olikin Brädi, joka on kyllä melkonen aurinko lavalla ollessaan. :D


Mä oon ollu nyt juhannuksesta lähtien ihan kamalassa flunssassa ja käväsipä minulla silmätulehduskin ja vasta nyt tunnostaa siltä, että voiton puolella ollaan. Tuo torstaipäivä sattui osaltani olemaan yksi pahimmista flunssapäivistä. Pää oli tukossa ja ääntä ei lähtenyt. Siksi olikin aika masentavaa välillä pysytellä ihan vaan hiljaa, vaikka mieli olisi tehnyt karjua, kiljua ja laulaa. Enhän mä sitten lopulta enää ääntäni hirveesti säästellyt kun musiikki tempasi mukanaan. Seuraava päivä olikin sitten ihan mielenkiintoinen työpäivä, ainakin olotilan ja äänen puolesta...



Kaikki tämän merkinnän kuvat ovat Suvin ottamia.